Jassu.fi

Monien yritysten ja muidenkin toimijoiden näkyvyyden painotussuhde on siirtynyt jo pitkään perinteisesti kotisivuista sosiaaliseen mediaan. Syitä tähän on useita, eikä vähäisimpänä se että tuo on todella helppoa ja kustannustehokasta – käytännössä kuka tahansa voi ilman ulkopuolista apua perustaa sosiaaliseen mediaan oman sivun esimerkiksi yritykselleen tai jollekin tuotteelle. Tai vähintään sellainen tehdään tukemaan omia perinteisiä kotisivuja markkinointikeinona.

Sivun luonnin jälkeen tehdään yleensä ensimmäinen suuri virhe. Iskee paniikki mistä saada seuraajia sivulle, joten niitä haalitaan ruinaamalla ihmisiä liittymään tai vaihtoehtoisesti järjestämällä joku kilpailu, jonka ehtona on että henkilö alkaa seuraamaan sivuasi. Tämä onkin nopea tapa kasvattaa seuraajakuntaa, mutta pidemmällä tähtäimellä tässä oikeasti ammutaan itseä jalkaan – tässäkään asiassa ei ole oikotietä onneen.

Määrä ei korvaa laatua

Määrä ei valitettavasti korvaa laatua. Sosiaalisessa mediassa mm maksullinen kohdennettu mainonta on erittäin tehokasta ja edullista. Homma perustuu siihen, että kohdennetaan mainos juurikin henkilöille, jotka ovat omasta mielenkiinnostaan alkaneet seuraamaan sivuasi. Tässä kohtaa jos sivulle on hankittua tuhansia tykkääjiä pelkästään jonkun kilpailun takia, menevät miltei 100% näiden henkilöiden kohdalla rahasi hukkaan. He ovat saapuneet sivua seuraamaan pelkästään tarjoamasi ilmaisen ämpärin takia, eikä heitä yleensä kiinnosta pätkän vertaa tarjoamasi tuote tai palvelu.

Mainonta on tehokkainta sillon kun kohderyhmä on hyvin rajattu ja aidosti kiinnostunut tuotteestasi. Rajaus on SoMe-mainonnassa todella helppo tehdä, mutta kuten aiemmin mainittua myös tuon pystyy yhdelläkin harkitsemattomalla toimella tuhoamaan.

Kerro – älä spammaa!

Kun sivu on perustettu, kannattaa siitä kertoa ihmisille. Jos käytössäsi on aihepiiriin liittyvä uutiskirje tietylle seuraajakunnalle, kannattaa asiasta tiedottaa esimerkiksi tätä kautta. Voit myös toki muulla tavoin mainostaa uutta sivuasi, mutta älä tarjoa seuraamisesta mitään palkintoa. Tällä tavoin varmistat että henkilö on liittynyt seuraamaan sivuasi omasta kiinnostuksestaan, eikä palkinnonkuvat silmissä.

Tiedottamisessa kannattaa olla maltillinen. Älä rummuta jatkuvalla syötöllä vaan mainosta maltillisesti ja rauhoita tilanne tuon jälkeen hetkeksi. Tuputtaminen ei ole hyväksi näissäkään asioissa. Sivusi ei välttämättä saa yhdessä yössä satoja seuraajia, mutta aiheen ollessa kiinnostava niitä tulee kyllä – maltti on valttia.

Mainonnalla edullista näkyvyyttä

Yksi tapa saada näkyvyyttä alussa on käyttää sosiaalisen median mainontaa. Tämä ei ole kallista, kuten yleinen harhaluulo asiasta on.

Perustin muutamia viikkoja sitten uuden harrasteprojektin, jolle tein websivun ja muutamia päiviä sitten loin myös Facebookkiin oman sivun tukemaan uusien julkaisujen näkyvyyttä. Kerroin asiasta omille FB-kavereilleni ja loin myös kohdennetun mainoskampan seuraavilla ehdoilla : Suomalainen käyttäjä, ikä 25-55v, kiinnostuksen kohteista löydyttävä sivuston pääaiheeseen liittyvä avainsana. maksimi päiväbudjetiksi asetin maltilliset 2 euroa ja ei muutakuin odottelemaan.

Mainos on nyt pyörinyt muutamia päiviä ja sillä on ollut näyttökertoja kohderyhmälle 1064 kertaa. Rahaa on kulunut €9.84 ja sivusto on saanut uusia seuraajia 60kpl. Tämä kaikki siis ilman mitään ruinausta tai porkkanan tarjontaa. Toistaiseksi tällä parin päivän otoksella yhden uuden seuraajan hinnaksi on tullut 16snt ja onnistumisprosentti mainoksella on ollut n. 6% .

Mainoskampanjani on tehty parissa minuutissa aika suurella pensselillä, enemmän säätämällä kohderyhmää päästäisiin varmasti vieläkin parempiin tuloksiin. Mainonta ei ole kallista ja tällä tavoin saat taatusti parempaa kohderyhmää seuraamaan sinua, eikä sinun tarvitse käyttää epätoivoisia pikakeinoja, jotka mm tuhoaisivat seuraajiesi laadun tulevaisuutta katsoen.

Tietoturvasta eri muodoissa puhutaan paljon ja moni luottaakin siihen että kaikki ihmiset ovat aina hyvällä ja oikealla asialla. Tämä on varsinkin Suomessa kovin tyypillistä.

Yritykset ja virastot kilpaa kertovat miten tarkkaa heillä kaikki näihin liittyvä asia on, mutta onko asiat sittenkään niin kun mennään yksilötasolle pois paperilla olevasta ohjeistuksesta? YLE kävi testaamassa miten keltaliiveillä ja tikkailla pääsee eri tahojen tiloihin sisään ilman mitään selittelyitä tai vaikkapa väärennettyjä ID-kortteja. Vaikka tulos saattaakin yllättää ensisilmäykseltä, niin yllättääkö se kuitenkaan kun asiaa hetken miettii?

Aikoinaan kouluttautuessani toimimaan kansallisen turvallisuusauditointikriteeristön (KATAKRI) auditointiryhmän jäsenenä, koulutuksessa käsiteltiin mm eri yritysten tietosuojalaatikoiden tyhjennystä. Aika moni totesi että he ovat antaneet laatikon sille haalaripukuiselle kaverille joka on soittanut ovikelloa ja kysynyt kyseistä boxia – samaten mikä tahansa tieto on annettu jos vaan kysyjä on kertonut olevansa esim poliisi.

Tämä antaa mielestäni jokaiselle yritykselle sekä yksilölle mietittävää, että onko ne tietoturvaohjeet saatu jalkautettua lopulta aivan jokaiselle taholle? En osoita mitään tahoa sormella, mutta tästä saa ajattelemisen aihetta.

Ylen artikkelin videoineen löydät : https://yle.fi/uutiset/3-10320853

Nykyisin esineiden internet (Internet of Things, Iot) on tullut suositummaksi ja yhä useampi kantaa mukanaankin nettiin liitettyjä laitteita päivittäin. Yksi asia mikä jää vähemmälle huomiolle ovat näiden laitteiden niin tietoturvaan kuin käytettävyyteenkin liittyvät päivitykset. Jos ajatellaan nykyistä vallitsevaa tilannetta, niin monilla on kotona jopa jääkaappi liitettynä internetiin – mutta kuka huolehtii sen päivityksistä jos tätä ei ole automatisoitu? Valitettavan usein ei kukaan.

Eilen illalla kotona taas laitepäivityksiä selatessani mietin kuinka nykyäänkin osa laitevalmistajista jättää päivitykset täysin käyttäjän varaan, ilman että he edes ilmoittavat päivityksistä. Jopa kokeneet laiteasiantuntijat saattavat uuden laitteen oston yhteydessä tarkistaa firmisten (firmware, laiteohjelmisto) ajantasaisuuden mutta sen jälkeen tuo vaan unohtuu jollei laitetta saa tekemään päivityksiä itse – tämä sama koskee monia esim kotisivujen hallintaan tarkoitettuja nettisovelluksia joidenka kanssa painitaan samojen ongelmien kanssa vuodesta toiseen. Tilanne on luonnollisesti vielä surullisempi niiden henkilöiden kohdalla jotka eivät koe teknisten laitteiden hallintaa mukavuusalueelleen, ja antavatkin yleensä alkuasennuksen jonkun toisen henkilön käsiin.

Listaisin eilen mielessäni taloutemme eri nettiin yhdistettyjä laitteita ja niiden päivityksiä:

Päivittävät itse kaiken automaattisesti
4 tietokonetta (käyttöjärjestelmätaso)
Operaattorilta ostettu viihdepaketin digiboxi
Olohuoneen TV
Älyvaaka
Operaattorin VDSL-päätelaite
Langattomat mediatoistimet (ChromeCast)

Ilmoittavat käyttäjälle päivityksestä, mutta jättävät asennuksen käyttäjälle
Audio-vahvistin
Matkapuhelimet + tabletti
Älykellot
Langaton wlan-tukiasema
Playstation 3
Internet-yhteyden erillinen palomuurilaite
Autojen GPS-navigaattorit

Eivät ilmoita päivityksistä – käyttäjän huolehdittava kaikesta
Verkkotulostin
2 muuta digiboxia
makuuhuoneen TV
Varavirtalaite (UPS)
Wlan-mokkula
Auton dashcam -kamera

Listakin osoittaa että netissä kiinni olevia laitteita on jopa meidän pienessä perheessämme kohtuullinen määrä, ja meiltä kuitenkin puuttuu paljon yleistyneet nettiin kytketyt kodinkoneet täysin. Kaikki listatut laitteet muodostavat varsinkin päivittämättöminä oman tietoturvariskinsä, vaikka suurin osa on toki perinteisen rautapalomuurin takana kotosalla.

Mielestäni vähimmäisvaatimus laitteissa tulisi olla, että päivityksen voisi asetuksista laittaa asentumaan täysin automaattisesti, tai jos pelkää yhteensopivuusongelmia niin kytkeä tuon ominaisuuden pois ja huolehtia päivityksistä itse – tällöin laitteen/sovelluksen olisi ehdottomasti hyvä muistuttaa asiasta jotta päivitykset tulisi asennettua. Tilanne jossa laite ei edes kerro että päivityksiä olisi saatavana, johtaa auttamattomasti siihen että joko sen päivitys laiminlyödään täysin, tai sitten viive kasvaa tarpeettoman pitkäksi.

Milloin sinä tarkistit viimeksi kaikkien nettiin liitettyjen laitteiden päivitykset?

Eri sosiaalisen median käyttäjillä tuntuu olevan ryhmittymisen kaltaista käyttäytymistä. Yksi suuri ryhmä on eri testien ja hömppäsivujen perässä juoksijat, ja osittain samaan lokeroon menevät ”Tykkää & Jaa”-kisojen metsästäjät. Tämä ryhmä metsästää kaikkea mikä vaan voi olla ilmaista, persikoista perämoottoreihin.

Osalle sosiaalisessa mediassa toimiville yrityksille nämä kilpailut toimivat keinona saada ilmaista mainosta, ja tämän vuoksi porukkaa pyydetäänkin jakamaan milloin mitäkin julkaisua arvontaan osallistumista vastaan – tällainen toiminta on kuitenkin ärsyttävyyden lisäksi selkeästi Facebookin sääntöjen vastaista. Osa tekee tätä toki tietämättömyyttään, mutta selvästi osa toimijoista on tasan tarkkaan tietoinen säännöistä mutta niistä viis veisaavat.

FB:n säännöt määrittelevät kilpailujen osalta seuraavaa:

Kampanjat

1. Jos käytät Facebookia kampanjan (esimerkiksi kilpailun tai arvonnan) tiedotuksessa tai hallinnassa, olet vastuussa kampanjan laillisesta toiminnasta, mukaan lukien
a. virallisista säännöistä
b. tarjouksen ehdoista ja kelvollisuusvaatimuksista (esim. ikä- ja asuinpaikkarajoitukset)
c. kaikkien kampanjaan liittyvien säädösten noudattamisesta sekä kampanjan yhteydessä tarjotuista palkinnoista (esim. rekisteröityminen ja tarpeellisten pakollisten hyväksyntien hankinta).

2. Facebook-kampanjoissa on oltava seuraavat tiedot:
a. Jokaisen osallistujan on vapautettava Facebook kaikesta vastuusta.
b. Kampanjan on ilmoitettava, ettei Facebook sponsoroi, suosittele tai hallinnoi kampanjaa millään tavalla eikä se liity mitenkään Facebookiin.

3. Kampanjoita voidaan hallita Facebookissa sivuilla tai sovelluksissa. Henkilökohtaisia aikajanoja ja kaveriyhteyksiä ei saa käyttää kampanjoiden hallitsemiseen (esim. ”jaa aikajanallasi ja osallistu”- tai ”jaa kaverisi aikajanalla ja osallistut useammin”- ja ”osallistu merkitsemällä kavereitasi tähän julkaisuun” -tyyppiset kehotukset on kielletty).

4. Me emme auta sinua kampanjasi hallinnassa, ja hyväksyt sen, että jos käytät palveluamme kampanjasi hallitsemiseen, teet sen omalla vastuullasi.

Lähde: https://www.facebook.com/page_guidelines.php?locale=fi_FI

Lähtökohtaisesti jokainen kisa missä pyydetään jakamaan joko omalle, tai kaverin seinälle jotain – tai missä vaaditaan kaverin tagaamista viestiin rikkovat näitä sääntöjä. Vaikka säännöt ovat selvät ei kovinkaan montaa kisan järjestäjää tai osallistujaa tuo tunnu kiinostavan. ”Low risk, high reward” toimii, koska toistaiseksi FB ei ole puuttunut kovin aktiivisesti näihin rikkeisiin.

Lähtökohtaisesti mielestäni FB:n säännöt ovat hyvät ja ne koittavat suojella sosiaalisen median perimmäistä tarkoitusta, sosiaalista kanssakäymistä netin välityksellä. Jos kiertoviestit ja feikkivaroitukset ovat aiemmin olleet jo SoMen syöpää – niin hyvä tulokkaana ovat nämä ämpärinmetsästäjät.

Joillain kisojen metsästäjillä osallistumiskiima menee niin pitkälle että ihan sama onko esim joku julkaisu kilpailua vai ei, niin kaikkeen kommentoidaan ”TJ” tai ”T&J” ja jäädään toivomaan että sieltä jotain mahdollisesti tulisi säälistä – turha toivo, ei tule. Sama porukka on tätä joka oikeisiin kisoihin pistää itkuvirsiä ja perusteluita kommenttina kuinka palkinto ”tulisi todella tarpeeseen” milloin mistäkin syystä. Herätys ihmiset!

Toivottavasti Facebook alkaa tulevaisuudessa valvomaan sääntöjä rikkovia tarkemmin, epäasiallisen ja sääntöjenvastaisen markkinoinnin hyvänä sanktiona voisi olla yrityksen profiilin jäädytys tai poisto ainakin selvästi tahallisissa tapauksissa. Tulevaisuus näyttää tullaanko noihin rikkeisiin puuttumaan aktiivisemmin.

Yrityksille jotka tätä sääntöjenvastaista skabaamista harrastavat, voisin neuvoa, että ei ne FB:n maksulliset mainokset mitään kalliita ole. Kannattaa tutustua, lisää tietoa mainonnasta löytyy : https://www.facebook.com/business/products/ads

OpenSSL -kirjaston ns Heartbleed-bugi uutisoitiin kattavasti, kuten toki tämän kokoluokan tietoturvariskin kohdalla tuleekin. Monia käyttäjiä muistutettiin että vaikka palvelimien ylläpitäjät ovat päivittäneet reikäiset softat uusiin, kannattaa varotoimena myös oma salasana uusia.

Kohta 15 vuotta IT-maailmaa ja varsinkin asiakasympäristöjä ihmetelleenä ymmärrän hyvin miten tuskaiselta tuo kuulostaa monille käyttäjille. Se oma tuttu ja turvallinen ”kissa”, ”koira”, ”lapsennimi1” tai ”salasana” on ollut niin mukavan tuttu ja turvallinen – sekä ennenkaikkea helppo muistaa! Hieman enemmän panostaneet ovat saattaneet opetella jonkun monimutkaisemman salasanan, mutta tätä on sitten viljelty laajasti kaikkiin eri palveluihin. Molemmat ovat lähestulkoon yhtä huonoja vaihtoehtoja.

Moni unohtaa että yhtä salasanaa tulisi käyttää vain yhdessä palvelussa, jokaiseen palveluun tulisi siis laittaa eri salasana, joka ei missään nimessä koostu mistään sanakirjasanasta, nimestä – ei edes niin että sinne laitetaan numeroita perään tai vaihdetaan osa kirjaimista numeroiksi (A->4, E->3. T->7, S->5 jne jne). Mutta miten nämä kaikki muistaa? Hyvä kysymys.

Netti on pullollaan salasanojen hallinnointisovelluksia, joissa yhden master-salasanan takaa saa sitten kätevästi kirjauduttua eri palveluihin – samalla sovellukset yleensä tekevät myös monimutkaisia salasanoja käyttäjän puolesta. Nyt myös monille tuttu F-secure on tuonut oman softansa (F-Secure Key) markkinoille, joka käytössäkin tuntuu todella simppeliltä.

Softa toimii toistaiseksi Macilla, Windowsilla ja mobiiilipuolella Androidilla / Applen tuotteilla. Windows phone tukea ei ainakaan tässä vaiheessa vielä ole.

Itse olen testikäyttänyt palvelua nyt reilun viikon ja alan olla aika vakuuttunut, että tässä voisi olla myös vähemmän tietokoneisiin orientoituneelle hyvä ratkaisu salasanojen hallintaan.

Softan perusversio on ilmainen, mutta jos haluat että salasanat synkataan myös useamman tietokoneen, tai vaikkapa mobiililaitteen kesken on tässä vuosimaksu – Android-marketissa hinta oli noin 12e/v . Synkkaus toimii hyvin ja mieletäni tuossa onkin koko jutun juju, salasanat kun kulkevat todella näppärästi esim matkapuhelimessa mukana.

Facebook ja muut sosiaaliset mediat ovat tulleet äärettömän suosituiksi viime vuosien aikana, käyttäjiä löytyy kaikista ihmiskuntaluokista ja näiden tekninen tietämyskin vaihtelee aivan laidasta laitaan. Sosiaalisesta mediasta onkin tullut uusi kiertokirjeiden ja hoaxien kiertopaikka, juurikin tietämättömien käyttäjiensä takia.

Varsinkin facebookissa saa viikottain nähdä, yleensä samojen käyttäjien toimesta, erilaisten varoitusviestien jakamista. Normaalisti seuraavat määreet täyttyvät kerrasta toiseen :

•    Varoitetaan hakkereista, viruksista ja kaikenlaisesta muusta josta ei välttämättä ymmärretä yhtään mitään – varoitusta höystetään mitä päättömimmillä uhkakuvilla aina kovalevyn formatoitumisesta sähköpostien julkituloon.
•    Jokaisessa viestissä kehoitetaan jakamaan sitä eteenpäin kavereille, yleisimmin omalla seinällä. Ja porukkahan jakaa, kun kaveri kerran kehottaa. huoh…
•    jakajana toimii henkilö, joka tuskin tietää oikeasti edes mikä on hakkeri, tai miksi nuo varoitusviestit ovat vääriä.

Olen seurannut näitä varoituksia jo vuosia, enkä ole nähnyt niiden joukossa yhtäkään oikeaa uhkaa. Olen myös koittanut kertoa näitä jakaville ihmisille etteivät jakelisi varoituksia, joista eivät ymmärrä mitään.  Valitettavasti tuntuu että käyttäjän muisti on suhteellisen lyhyt ja parin viikon päästä on taas joku uusi ”kauheus” jaossa.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että Facebook on Suomessa niin suosittu palvelu, että siellä oikeasti oleva tietoturvauhka olisi muutamissa tunneissa Iltalehden etusivun lööppinä ja esim cert.fi:ssä. Käyttäjien ei tulisi koskaan jakaa ”varoituksia”, joita eivät voi/osaa itse todentaa.

Lyhyenä ohjeena sanoisin että älä jaa mitään varoituksia, vaan katkaise tuo ketju omalta kohdaltasi aina jos et voi vahvistaa varoitusta jostain luotettavasta lähteestä. Muutenkin kannattaa olla välittämättä yhtäkään viestiä joka kehottaa jakamaan sitä eteenpäin. Tuskin osallistut kiertokirjeiden toimitukseen netin ulkopuolellakaan?

Hoaxin voi monesti todentaa äärettömän helpolla tavalla : kopioi pätkä varoitusviestistä Googleen ja suorita haku. Yleensä saat monta sivullista linkkejä missä näkemäsi varoitus todetaan hoaxiksi. Useimmiten löytyy tieto, että viesti on pyörinyt jo vuosia. Se että et löydä haulla mitään aiheeseen liittyvää, ei tarkoita sitä että varoitus olisi todellinen!

Äärimmäisen hyvä linkki facebookin käyttäjille: https://www.facebook.com/verkonvaarat/ – VerkonVaarat -ryhmän sivu, täältä löytyy usein tieto näistä ”varoituksista” ja siitä että ne eivät ole oikeita.

Myös poliisi on kehoittanut käyttäjiä jättämään kiertokirjeet omaan arvoonsa : Poliisi: Facebookin varoituksista 99 prosenttia höpöhöpöä

Olen lähiaikoina kummaksunut Suomen poliisin käytäntöjä useastikin, pääasiassa liittyen ministeriön laittomien ohjeiden noudattamiseen ampuma-aseiden kanssa ja siihen että nykyisen lain sijaan noudatetaan jotain mahdollisesti joskus, jossain muodossa, tulevaa lakia. Tänään sitten lehdestä löytyi uusi tapaus.

Se miten ampuma-aseiden kanssa on toimittu väärin on märehditty tuolta osin moneen kertaan tässäkin blogissa ja todettu vääräksi hallinto-oikeudenkin toimesta, mutta uusin tapaus liittyy näiden parin isoäidin karkoitukseen:

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan ratkaisun taustalla on se, että asiaan liittyvän lainsäädännön odotetaan muuttuvan jo lähiaikoina.

Poliisin ohjeiden mukaan käännytys olisi oikeuden päätöksen jälkeen aloitettava välittömästi, mutta Paateron mukaan poliisi voi tulkita omia ohjeitaan niin kuin parhaaksi katsoo.

Asiassa on päätöksen antanut jo korkein hallinnollinen oikeustasommekin, korkein hallinto-oikeus, nyt kuitenkin poliisin mielestä tätä ei tarvitse noudattaa. En käsitä. Voikohan tätä soveltaa muuallekin? Esimerkiksi vedota tv-maksun maksamatta jättämiseen sillä, että lähiaikoina on todennäköisesti tulossa laki joka poistaa tv-maksun nykyisessä muodossaan. Veikkaan että ei menisi läpi.

Se että poliisi ei noudata nykyistä lakia on todella outoa, ”uutta lakiahan” ei ole olemassa niin pitkään kunnes eduskunta on sen hyväksynyt – siihen asti se on sanahelinää ja arvailuja. Suuri mahdollisuus on myös että mitään ”uutta lakia” ei ole edes tulossa!

Täkäläinen oikeusjärjestelmä on toki tunnettu siitä, että ensimmäinen ”oikea” oikeusaste on hovioikeus, käräjäoikeuden jääden vain pakolliseksi välivaiheeksi, mutta että korkeimmankaan oikeusasteen päätöksillä ei ole enää mitään väliä pistää koetukselle uskon koko systeemiin.

Todettakoon näin loppuun, että minulle on ihan se ja sama jäävätkö nämä mummot tänne, vai lähetetäänkö heidät kotiin. Kritisoin vaan sitä että nykyään tuntuu poliisilla olevan ihan omat säännöt, joita eivät koske korkeimmankaan hallinto-oikeuden päätökset.

Onko todella näin että poliisilla on tässä maassa ihan omat ylivaltaiset sääntönsä?

Luvallisella yhden käden aseella tehdään tavallisena vuonna keskimäärin vain kaksi surmaa. Jos tilastossa huomioidaan koulusurmat, jää käsiasesurmien määräksi 2000-luvulla yhä 4,4 surmaa vuodessa. Vaikka yksikin kuollut on liikaa, niin onko kuitenkaan olemassa mitään hysteriaa vaativaa ongelmaa?

Tiesitkö, että tavallisena vuotena suomalaisista…

84 tukehtui ruokaansa
80 kuoli paleltumalla
75 paloi hengiltä
56 surmattiin teräaseella
41 voitti päävoiton lotossa
39 kuoli saunan kuumuuteen
2 ammuttiin luvallisella pistoolilla

Luvallisten pistoolien lunastaminen maksaisi noin 300 miljoonaa euroa, entäpä jos sijoittaisimme summan terveydenhuoltoon ja koulujärjestelmään?

Lähde: http://www.suomenasehistoriallinenseura.fi/uploads/tiedotteet/ilmoitus1.pdf (jonka lähteenä mm : http://www.optula.om.fi/ ja http://www.stat.fi/ )

Helmikuussa käynnistämäni prosessi on nyt saatettu Helsingin Hallinto-oikeuden toimesta päätökseen – päätös perustui lakiin (niinkuin sen kuuluukin), joten valitukseni meni läpi. Tämä on nyt omien laskujeni mukaan kai kymmenes harrastajan voittama tapaus samasta aiheesta.

Poliisin päätös käyttää sisäasiainministeriön kiertokirjettä lakia korkeampana dokumenttina kaatui odotetusti. Helsingin hallinto-oikeus toteaa päätöksensä perusteluissa:

Ampuma-aselain 53 §:n 1 momentin mukaan hallussapitolupa annetaan toistaiseksi, jollei sitä erityisestä syystä ole annettava määräajaksi.

Ampuma-aselaista annetun hallituksen esityksen (HE 183/1997 vp) 53§:n 1 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan hallussapitolupa olisi pääsääntöisesti annettava toistaiseksi voimassa olevana. Ertityisestä syystä hallussapitoluvan voisi kuitenkin antaa määräaikaisena. Tämä voisi olla perusteltua muun ohella silloin, kun kyseessä on luvansaajan ensimmäinen ampuma-ase.

Poliisilaitos on myöntänyt N.N:lle kymmenen vuoden määräaikaiset hallussapitoluvat <aseiden tekniset tiedot poistettu> perustellen päätöstään sisäasiainministeriön 29.9.2008 antamalla ohjeella. Poliisilaitoksen päätöksen perusteluissa ei ole esitetty ampuma-aselain 53 §:n 1 momentissa erityistä syytä ampuma-aseen hallussapitolupien antamisen määräaikaisuudelle. Näin ollen poliisilaitoksen päätös on kumottava ja asia palautettava sille uudelleen käsiteltäväksi.

Ensimmäinen erä on nyt siis voitettu, seuraavaksi pitää asioida poliisin kanssa uusien lupakorttien saamiseksi jotta saadaan nekin hoidettua oikeilla merkinnöillä oleviksi…

Toivoa vain sopii että jossain vaiheessa näiden lainvastaisten ohjeiden käyttö lopetetaan ja sitä myöten kunniallisten harrastajien kyykytyskin vähenee.

Helsingin Hallinto-oikeus on eilen antanut ensimmäisiä päätöksiään asiassa, josta itsekin olen samaan tuomioistuimeen valittanut. Kyseessä ovat siis nämä sisäministeriön ohjeen mukaisesti myönnetyt määräaikaiset ”käsiaseiden” hallussapitoluvat, jotka olisi nykyisen lain mukaan pitänyt antaa toistaiseksi voimassaolevina.

Oikeuden päätös oli mannaa korville, aseluvistaan valittanut henkilö nimittäin voitti casen! Tämähän sinänsä ei kerro vielä mitään muista päätöksistä, eikä sano sitä että oma valitukseni käsiteltäisiin samoin, mutta osoittaa kuitenkin ihailtavasti sen, että hallinto-oikeus pohjaa tässä tapauksessa ainakin päätöksensä lakiin, eikä mihinkään pikaisesti kirjoitettuun (lain kanssa ristiriidasssa) olevaan ohjeeseen.

Perusteluina tapauksessa hallinto-oikeus on linjannut aivan oikein että ”päätöksen perusteluissa ei ole esitetty ampuma-aselain 53 §:n 1 momentissa tarkoitettua erityistä syytä hallussapitoluvan antamisen määräaikaisuudelle” – perusteena alunperin lupakäsittelyssä oli siis käytetty ainoastaan tuota ministeriön ketjukirjettä, joka ei voi lakia alempana dokumenttina kävellä itse lain yli. Toistan hieman itseäni ja lainaan valituskirjelmää koskevaa kirjoitustani :

Suomen Perustuslaki määrittää pykälässä 107:

Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa

asiaa käsitellään myös pykälässä 2:

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Omien valitusten päätöksiä odotan valmistuvaksi tässä parin kuukauden sisään, sitten näkee mitenkä asiaa on tuossa tapauksessa tulkittu.

Loppukevennyksenä laitettakoon video, joka osuvilla teksteillään kiteyttää aika hyvin ampuma-aseharrastajien keskuudesta aistittavia tuntoja nykytilasta: